tiistai 21. toukokuuta 2013

Mikäs tässä kisaillessa

Käytiin Nooran ja Pinnan kanssa Kuopiossa kisailemassa kolmen radan verran. Sää oli epävakainen ja aika lämmin, mutta Forecan pelottelemia kaatosadekuuroja tahi ukkosen jytinää ei sentään jouduttu todistamaan. Ensimmäistä rataa taas jännäsin, mutta viimeistä en lainkaan. Edistyn mielenhallintani kanssa hitaasti, mutta varmasti!

C-hyppyradalla aloitettiin. Kiva rata, jossa oli sopivasti haastetta, mutta ei mitään pientä nyhräystä läpeensä. Toteutus oli vähän tökkivää, sellaista ekan radan jähmeyttä. Ajattelin tehdä 10- ja 11-hyppyjen jälkeen persjätöt, mutta jäin sitten kuitenkin tekemään muita matkien pikkasen kökköä ohjausta... olisin vain kokeillut omaa, varmasti olisi onnistuessaan ollut jouhevampi! Renkaasta Adya oli menossa ohi, korjasi kuitenkin linjansa. Kepeille olin kovasti myöhässä, mutta kieltoa ei tuomari  antanut, joten jälleen myöhästyneen valssin jälkeen nollalla maaliin. Alku toimi kivasti, sitä kokeiltiinkin etukäteen lämppähypyillä. Putken 8 pään sai itse valita, hassua. Luva meille ei voitosta huolimatta tippunut, sillä vain yhden luvan per luokka voi ansaita hyppyradoilta, ja meillähän on yksi kappale niitä tässä kuussa jo tarttunut matkaan. Etenemä 4,10m/s on vähän nihkeä, mutta rataprofiili ei ollut suoraa luukutusta ja sattuihan siellä vähän sitä sun tätä vaikka nolla olikin.


B-radasta en tykännyt yhtään ja se jäikin vähän väkisin vääntämiseksi. Törmättiin ensimmäistä kertaa sarjaesteeseen, jonka ansiosta rata oli pituudeltaan 23 estettä ja puomikin mentiin kahdesti, myös estevälit tuntuivat megapitkiltä. Rataantutustumisessa oli jo pientä problematiikkaa aivolohkossani joidenkin kohtien muistamisessa ja hups vain, tutustumisaika loppui ja olo jäi varsin epäileväksi. Alku oli ok, joskin harrastamani rumat valssit eivät halua kitkeytyä pois ja A-este oli tosi huono ja vapautus vielä huonompi, siellä mitään 2o2o:ta näkynyt... Unohdin tehdä ennen puomia hypylle puolenvaihdon, joten jouduin takaaleikkaamaan sille. Lopussa piti ihan pysähtyä miettimään, kummalta puolelta tokavika hyppy pitikään mennä. Sen jälkeen en tajunnut varoa ansaputkea ollenkaan, ja sinnehän Aappa oli juoksemassa. Huudolla sain sen kääntymään, mutta kaarros oli niin laaja, että se vei koiran takaakiertoon ja näin tulokseksi hyl. Ei harmita, vaikka nollana se olisikin ollut ainoa laatuaan ja yltänyt miettimishetkistä huolimatta ihanneaikaankin. Tälläkin radalla oli muuten yksi putki (12) oman valinnan mukaan.



A-rata oli tosi hauska profiililtaan! A:n alastulo oli hidas mutta täytti kriteerin, ja keinukin oli kiva. Kepeille oli jonkin asteinen avokulma, ja jo rataantutustumisessa arvelin, että se ei mahda luonnistua. Kakkosväliin rynni, huonolla korjauksella nurjalle puolelle ja sitten vasta oikein. Loppurata meni puhtaasti. Virheistä huolimatta päivän paras rata, Adya tuntui käteen paljon paremmalta ja kontaktitkin oli kelvolliset :) Tältä tosiaan kymppi ja toinen sija, voittajallakin oli vitonen. Nyt oli sitä menoa ja meininkiä, uhkarohkealla puomillakaan ei tullut läpi! Eihän se kovin hyvä puomi ollut, mutta kriteerissä pysyttiin.

Tästä radasta jäi tosi hyvä fiilis ja se on tärkeintä :)



Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Tienhaara ja ihanneajat tuntuivat aika tiukoilta. Hyppyradan ia oli 39s (vrt. Savikon iisibiisin 43s), B:n 52s ja pituutta vaikka muille jakaa, A:n 49s (tulokset). Radoilla oli jonkin verran vääntöä ja kääntöä, aika sopivat kakkosluokkalaisille. Tuloksia tuli tosi vähän, makseissakin vain viimeiseltä radalta yksi nolla. Meidän luvaton nollavoitto käy miulle paremmin kuin hyvin - saatiin kisalahjakortti ja Hurtan y-valjaat eikä silti olla yhtään lähempänä kolmosia ;)

Adya oli kyllä kisapaikalla ihan tosi pliisu. Sen sai nousemaan revityksellä ja itse radoilla se kulki ihan kivasti, mutta lähdöissä se oli hämmentävän flegmaattinen, ei meinannu istua vierelle vaan seisoa möllötti kuuntelematta yhtään. Tosi outo. Itsellenikään en saanut oikein kisafiilistä päälle, se vähän jäi kaivelemaan. Heti kotiin päästessään Aap kiirehti vinkulelulapsensa luo, alkoi nuolla sitä ja inisi. Olisi vissiin pitänyt ottaa vauva kisapaikalle mukaan... huokaus. Nyt se on kuitenkin selvästi käynyt läpi mielikuvitussynnytyksensä, joten ehkä tämä piina pian loppuu? Toivon ma.

P.S. Katselin tuttujen ja blogikyttäilyjen kohteiden videoita saman tuomarin sunnuntain radoilta, ja kappas kutaletta kun olivat samanlaisia! Maksien C-hypäri ja medien sekä maksien B-rata olivat muutaman muutoksen läpikäyneitä eilisen ratoja!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pikareissu koiratta

Kävin reilun vuorokauden reissulla Tampereen suunnilla, viestinnän pääsykoe oli keskiviikkona ja tiistaille sain pistettyä pienen koikkeritapaamisen pystyyn. Paikalla oli peräti neljä pikkupentua, yksi seitsenkuinen sekä yksi lähes 2-vuotias uros. Kivanoloista porukkaa, etenkin ihanan reippaita pentupalleroita! Kiitän paikalle vaivautuneita, täytyy myöntää, että olo oli ihan orpo ilman omaa koiraa. Keskityin lähinnä kuvaamiseen Tytin lainaamalla pr0-kameralla  ja muutama kelpo-otos jäi haaviin, vaikka säädinkin iso-arvoa ihan miten sattui. Pikkuvikoja!


Kaikki samassa räpsyssä;
Dave (Chirpy Superhero), Justus (Estaika's Just In Bieber), Ego (Chirpy Superego), Aia (Chirpy Supernova), Mimmi (Lentävän Luppakorvan Matami Mimmi) sekä Masi (Bullbenz Kooi Noble Sade).


Yllätyksekseni paikalle tuli myös tuttu pentu - Ellanlapsi-Koala!
Nykyisin Lentävän Luppakorvan Matami Mimmi "Mimmi".

Loput kuvat, seesam aukenee sanalla kauppi.

Majoituin siis Tytin luona, kertakaikkisen mainio majapaikka niin seuran kuin sijainninkin kannalta, kiitokset vielä siihen suuntaan! Unikaverin virkaa toimitti perin hauska kaveri, Hila-norwichi. Talouden punavalkoinen edustus sijaitsi vielä pentulaatikossa Raumalla, joten mini-Janaa en päässyt tapaamaan. Aamusella kävelin yliopistolle, tein valintakokeen ja odottelin junan lähtöä mm. etsimällä keskustan lemmikkieläintarvikeliikettä, Bug's Oy:ta. Löysin liiketilat, mutta netin ihmeellinen maailma kertoi, että mokoma on ollut kuopattu jo monta vuotta. Tyypillistä. Kolmen jälkeen hyppäsin InterCityn kyytiin ja takaisin Joensuussa olin yhdeksän jälkeen.

Tampere on huisin kiva kaupunki, olen aina tykännyt siitä. Sääli, että tuosta reilusti yli tuhatpäisestä hakijajoukosta minua ei varmaankaan valita sinne viestintää ja journalistiikkaa opiskelemaan. Kiva visiitti kuitenkin!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Junailijan 33

Tämä postaus on ollut maaliskuusta asti pölyttymässä puolikkaana luonnoksena ja tällä aikavälillä minut on ehditty haastaa peräti kolmesti.


Säännöthän menevät näin:
– Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
11 faktaa saa kuitenkin riittää:


1. Olen iltavirkku.
2. Olen siviilissä kauhean ujo. Koiraihmiset eivät ehkä huomaa sitä samassa mittakaavassa, koska koirat = puhuttavaa.
3. Saan aina olla vastaamassa kysymykseen olenko sukua Tapio Korjukselle. Kaimalle kyllä.
4. En tiedä, mikä haluan olla isona. Yhteishaku meni jo.
5. Minusta saattaa tulla syksyllä helsinkiläinen, kuopiolainen tai tamperelainen. Tai sitten jään Joensuuhun.
6. Olen toivoton jännittäjä. Jännitän uusia tilanteita, ihmisiä ja paikkoja. Esiintyminen vie voiton.
7. En ole järin järjestelmällinen ihminen. 
8. Käyn kahdeksan päivän sisällä kolmesti Kuopiossa. Agilitykisat, pääsykoe, näyttely.
9. Seuraan Salkkareita, vaikka se on huono sarja.

10. Olen kielipoliisi, pilkunviilaaja, miten sen haluaakaan muotoilla. Etenkin yhdys_sana_virheet ovat maailman rasittavimpia.
11. Seuraan montaa, montaa blogia. En ole ilmottautunut kuin yhden lukijaksi. Salakyylä.


Esan kysymykset:

1. Missä olit tunti sitten?
- Lounaalla Tampereen keskustan Picnicissä.

2. Milloin viimeksi onnistuit?
- Juuri löysin junani ihan ite!

3. Milloin viimeksi koirasi onnistui?
- Minun kanssa viimeksi se onnistui tekemään täydellisen metallinoudon eilisellä aamuruualla.
Adyan mielestä onnistuminen oli varmaan sen ruuan saaminen ja sama toistui (toivottavasti) tänään.

4. Saat 50 euroa. Mitä nyt?
- Laitan säästöön. Säästöt on kivoja.

5. Mikä tässä maailmassa on kaikkein parasta?
- Se ei ole vielä minulle selvinnyt.

6. Tahdotko?
- Ehdottomasti!

7. Mikä on hauskinta, mitä 30 sekunnissa voi tehdä?
- Vastaan tähänastisen kokemukseni perusteella että agility.

8. Miksi koirasi on sen niminen kuin on?
- Adya kuuluu sanana samaan sarjaan kuin shanti, preeti ja aroona. Ihastuin sanaan sanana heti ja kun merkityskin on mm. "ensimmäinen" ja "tärkeä", ei ollut epäilystäkään.

9. Miksi koirasi on (tai ovat) sen rotuinen (tai rotuisia) kuin on (tai ovat)?
- Koikkeri koska kokemus, harrastusominaisuudet, koko ja ulkonäkö. Epäilemättä eniten kokemus.

10. Nuuhki ilmaa. Miltä haisee?
- Matkaevässmoothielta.

11. Kumpi voitti: kissa vai koikkeri?
-Kissa ehti alta pois. Näin meillä.


Tainan kysymykset:

1. Miksi asut siellä missä asut?
- Synnyin sinne.

2. Mistä koiraharrastuksesi alkoi ja miksi?

- Henna sattui hankkimaan koikkerin ja se oli sitten menoa.

3. Saat 5000 euroa. Mitä nyt?

- Laitan säästöön. Tai ostan auton.

4. Milloin viimeksi teit jotain yllättävää?

- Yllättävää. Siitä on perin pitkä aika, jollei ikuisuus.

5. Montako kertaa vuodessa teet matkoja yli 500 kilometrin päähän kotoa?

- Riippuu vuodesta, mutta ehkä neljä olisi totuutta lähellä sijaitseva keskiarvo.

6. Mainitse 5 sinulle tärkeintä asunnossasi sijaitsevaa esinettä (tietokonetta ja puhelinta ei saa mainita, eikä eläimiä).

- Oma sänky, huulirasva (addiktio!), Taika-teemuki, kaulahuivi ja suursyömärinä jääkaappi.

7. Mitä joululahjatoivelistallasi on tällä hetkellä?

- Ingenting! Nyt on vasta toukokuu hei.

8. Oletko yllytyshullu?

- Jossain määrin.

9. Kuinka suuri osa viikostasi kuluu koirien parissa? Tai kääntäen, kuinka paljon viikossa teet asioita mitkä eivät liity koiriin?
- Suuri osa. Riippuu todella paljon päivästä, toisinaan lähes koko hereilläoloaika voi liittyä koiriin (lenkki, treenit, netissä koirablogien ja -palstojen selailu, Clubregisterin tutkailu, treenisuunnitelman teko). Joskus taas on päiviä, jolloin koiraan liittyy vain lenkit ja ruokkiminen.

10. Mitä koirasi tekee juuri nyt?

- Luulisin että nukkuu tai natustaa luuta. Oletan siis, että se on yksin kotona tällä hetkellä.

11. Jos pitäisit treenihetken nyt koirasi kanssa, mitä treenaisitte?

- Ruutua!


Lauran kysymykset:

1. Mikä on kilpailemisessa hauskinta?
- Se Tunne. Rakentuu seurasta, onnistumisesta (ei aina nolla tai ykköstulos), ilmapiiristä, kaikesta. Aina en sitä saavuta, mutta se se on parasta kilpailemisessa.

2. Kaunein koirasi kaulapanta?
- Gessiltä 2011 tilattu violetti-musta nahkapanta, ihan ykkönen.

3. Mikä on ollut suurin ahaa-elämyksesi koirankoulutuksessa?
- Naksutin!

4. Kehu koiraasi!
- Adya on hirveän kiva eläin. Vaikka sillä on mainio moottori, se ei ole tulta ja tappuraa huonossa mielessä. Helppo, huisi harrastuskaveri ja lutuinen kainaloinen.


5. Kehu itseäsi!
- Tein männäviikolla hygieniapassitestin nollalla virheellä.


6. Kerro joku koirasi hauska tapa
- Hepulirallit yksinään. Niin hauskoja.


7. Mikä on ollut vaikeinta opettaa koirallesi?
- Olen tainnut joskus vastata tähän - ovikellolle haukkumattomuus. Edelleenkään en ole onnistunut.


8. Mitä sinun pitäisi tehdä, muttet ole tehnyt?
- Lukea paljon enemmän pääsykokeisiin. Krhm.


9. Omasta mielestäsi hauskin koirasi koirakaveri?
- Kyllä tämä titteli menee Huumaa-kelpille, se on jotenkin aivan käsittämättömän hauskan oloinen tyyppi. Harmillisen harvassa tosin ovat kerrat, jolloin Aappa on sen kanssa päässyt leikkimään.


10. Minkä arvelet olevan kesän kohokohta?
- Agirotu!


11. Söpöin kuulemasi koiran nimi?
- Söpöintä en osaa valita. Tuttujen koirista löytyy tosi paljon ihania nimiä, mutta en ehkä niitä söpöiksi sanoisi. OT:na viljakäärme Piuha. Niin loistava!

Ja koska tämä on ollut julkaisemattomana niin pitkään, että jotakuinkin kaikki aktiivisesti seuraamani blogit ovat tämän tehneet, en lykkää haastetta eteenpäin.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Treenikuulumisia

Viikko sitten sunnuntaina osallistuttiin Joan agilitypäivään, yhteensä vähän venyneet 12 minuuttia tehotreeniä tällä kertaa Mikkasen Iran silmien alla. Miulle napsahti jälleen aloitusnakki enkä yhtään viritellyt Adyaa. Se olikin sitten vähän uninen aluksi, tartteis vähän tehdä muutakin kun vain viedä istumaan esteen taakse... neitikoira nousi kerran seisomaan ja kerran varasti oman nimen kuulleessaan. Kolmannen esteen pakkovalssijaakotusta piti ihan snadisti hioa alussa ja vähän enemmän toisen putken jälkeen. Lisäksi putken jälkeinen leijeröintihyppy tuotti ohimenoja, aivan samalla tavalla kuin ACElla pari viikkoa sitten. Kuuden minuutin pätkä oli kovin lyhyt, ei hirveästi ehditty ekalla kierroksella tehdäkään.

Toista kierrosta ennen rallattelin pienesti viereisellä kentällä Aapan kanssa ja jo oli eri ääni kellossa varsinaisessa treenissäkin. Aloitettiin palkkaamalla Aappaa leijeröintihypystä, pari kertaa suorapalkalle, näin teki hyvin. Putken 18 jälkeen halusin kokeilla saksalaista, ja se toimi ihan hyvin, kun vaan tein sen suunnilleen oikein. Pakkovalssijaakotus oli kuitenkin taloudellisempi vaihtoehto - se vaan on niin kaukana mukavuusalueestani, ettei tullut edes mieleeni ennen Iran ehdotusta. Puomit oli muuten ihan kivat! Itsestäänkö ne rikkinäiset kontaktit korjautuukin?

Keppien avokulma oli treenin suurin ongelmakohta. Haki väärälle puolelle, ei kakkos- tai kolmosväliin, vaan umpikulmaa väärin. Outoa. Helpotettiin kulmaa vähitellen vaikeuttaen, silleen se alkoi onnistua. Jäin vielä koulutuksen loputtua, viiden koirakon vuoron jälkeen tekemään vähän itsekseni juuri opittua, ja kappas kun olin hosumatta ja kyyristelemättä (!), samaisen keppikulman onnistumisprosentti oli 100. Ihan sieltä putkesta asti. Parit toistot tehtiin kuudella kepillä, ihan viimeiseksi kokonaiset.


Hurjan kiva ja antoisa koulutus, tykkäsin tosi paljon! Adya oli hieman vaisu, mutta jospa se tuosta tokenee, laskujeni mukaan "synnytyksen" pitäisi olla tällä viikolla. Saatiin kotiläksyksi etenkin pakkovalssijaakotukset ja leijeröinti ja jälleen erilaista näkökulmaa ohjausvaihtoehtoihin ja -toteutuksiin. Toppen!

Maanantaina pakkasin koko kolmikon autoon ja ensiksi aksavuoroon pääsi Shanti. Lukkarisen Jarin rata oli melkoisen vaikea minulle ja Shantin kuppi meni aivan nurin, haukkui hillittömästi ja keskittyminenhän siitä kärsi. Liekö juoksuisen nartun treenaaminen ennen Shantia pistänyt pojan kuupan sekaisin, varmaankin. Onnistumisiakin saatiin ja ihan kivaa oli.

(c) Jari Lukkarinen


Omiin ryhmätreeneihin tuli paikalle vain kaksi muuta ja kouluttajallekin tuli este, joten tehtiin samaa rataa. Adya teki hyvin, mutta oli edelleen melko vaisu. Enemmän piti saatella esteille kuin Shantia, mutta kivoja irtoamisiakin. Keinu oli radalla kehno, mutta hetsattuna tosi jees.

Vaisuudesta johtuen ollaan pysytty poissa hallilta, ei tarttee valeraskailujen takia pilata fiilistä (ja joo kyllä se juoksee ihan kovaakin, mutta se kunnon Adya-potku puuttuu). Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Kaisan ja Ellan kanssa. Saatiin oikeastaan ekaa kertaa ruudun ideaa vähän selville Aapalle, naksuttelin tarjoamisesta kun se niihin puuhiin jopa ryhtyi! Peruuttamista se tosin eniten tarjosi, mutta näin alkuvaiheessa en viitsinyt siihen puuttua - kunhan menee ruutuun eikä ihan etureunaan jäisi. Ruutua tehtiin pari settiä taukojen kanssa, kerran nopea liikkeestä istuminen ihan hyvin ja lopuksi luoksetuloja. Stoppi hyvä, toisella kerralla alkoi ennakoimaan ja hidasti niin paljon, että lähti ravilla ja vasta sitten kiihdytti tosi laiskaan laukkaan. Maahanmeno on kovin epävarma ja loput pari kertaa juoksutin läpi.

Eilen käytiin aksahallilla ihan kahdestaan. Hilluttiin putkien kanssa runsaalla, runsaalla narulelutaistelupalkalla ja tehtiin vähän kontakteja uudella sotasuunnitelmalla - rehellisellä namialustalla. Viljapossu teki kauppansa ja ai että mitkä alastulot. Lisäksi tehtiin vähän keppejä avokulmasta, aloitin liian vaikeasta ja tehokas keppitreeni jäi kaukaiseksi. Nautin silti noista namikontakteista! Puomilta kuvasin vain ekan toiston ja toinen tuntui paljon nopeammalta, vaikka ei tuo taltioitunutkaan mitenkään kelvoton ole.


Nyt kotona Aaps on ollut paljon omissa oloissaan ja välillä kantaa leluja samalla hieman vinkuen. Jokohan se on pullauttanut mielikuvituslapsensa maailmaan? Saisi ollakin, 18.5. juostaan kauden ekat ulkokisat Kuopiossa. Sitä ennen ehditään todennäköisesti treenata vain maanantain ryhmäreeneissä, sillä olen tiistaista keskiviikkoon pääsykoereissussa.

Toinen postaus tuloillaan kunhan pääsykoekiireiltäni ehdin...

lauantai 4. toukokuuta 2013

Yölliset Ässähässäkät

Olipa hassua lähteä kisareissulle viiden aikaan iltapäivällä! Jännitysmomentteja reissuun sisältyi reilusti, minä kun jouduin ensimmäistä kertaa lyhyen ajourani aikana kuskin rooliin Joensuun ulkopuolelle, ihan vallan parituntisen päähän Kuopion taakse Kurkimäkeen saakka. Matkaseurana meillä oli poksilaisia, Inka ja Isla-sheltti sekä Maria ja Beijo-portugeesi ja matka soljui kivassa seurassa sujuvasti. Aikaa varasin tarkoituksella todella reilusti ja kisapaikalla oltiinkin aikataulun myöhästymisestä johtuen lähes kaksi tuntia etuajoissa.

A-rata oli aika helppo, kiva profiili ilman erityisempiä kikkailuja. Oltiin lähtövuorossa toisia, enkä oikein ehtinyt koota ajatuksiani tai saada Adyalle haluamaani virettä ja koko rata tuntui melkoisen tahmealta. Oletusarvojen mukaisesti A:n alastulo ja puomi olivat sekuntinsyöjiä, puomilla vietettiin Kinovealla laskettuna yli 6s ja silti kriteeristä lipsuttiin - kääntyi kohti. Ei kuitenkaan tullut läpi joten vapautin, vika este oli okseri ja sitä kohti Aappa meni kovin epävarmasti hidastellen. Nolla se kuitenkin oli, sijoitus 2. ja koska medikakkosia oli vain viisi, ei se riittänyt luvaan. Miun jalat oli taas kuin lyijypainot, oma eteneminen tuntui kovin vaivalloiselta ja Adyakaan ei ollut parhaimmillaan, vaikka kulki se sinne minne kuljetin ja irtosi nätisti putkiin. Se raivo ja röyhkeys puuttui. Etenemällä ei juhlita, mutta ihanneaika alittui kuitenkin reippaasti.


B-hyppyrata oli myös profiililtaan mukava, ei järin tekninen, mutta ohjausta vaativa kuitenkin. Tällä radalla jännitykseni oli jo lievempää ja liikuin itse paremmin, samoin teki Adya. Ei se treenivauhtia mennyt tälläkään, mutta ei tuntunut lainkaan niin tahmealta kuin agilityradalla. Olin suunnitellut radalle vain yhden valssin, mutta suunnitelmat vaihtuivat lennossa ja tein kolme niin rumaa valssia, että oksat pois! Adya jälleen kerran huutaa jotta mitäs kettua kompuroit minun edessä. Etenkin ennen kymppiputkea tuo erittäin ajoittamaton valssi melkein pysäytti koiran, eikä sitä seuraavassakaan ole kehumista, kun viimetipassa päätin että en uskallakaan tehdä suunnittelemaani persjättöä. Myöhässä olin oikeastaan jo renkaalta asti, sillä tuo rengas aiheutti etenkin ykkösluokkalaisille tosi paljon virheitä, siitä kun pääsee sivusta ja pitihän sitä sitten varmistella. Noh, tyylipisteitähän ei agilityssa jaeta ja etenemä 4,44m/s riitti kakkossijaan ja LUVAan. Voiton vei alle sekunnin nopeammalla tuloksella matkaseuralaisena olleet Inka ja Isla. Eihän tuo etenemä huikea ole hyppyradaksi, mutta ei se aivan kelvotonkaan ole.


Savikon Seppo oli hauska tuomari, radat olivat melkoisen simppeleitä ja meininki rento. Naureskeli palkintojenjaossa että te sitten otitte tämän kakkospallin haltuunne. Ihan kiva paikka se olikin. ;) Onni onnettomuudessa ettei saatu A-radalta luvaa - olisi kamalan pelottavaa olla yhden päässä kolmosista.

Tehtiin siis tuplanolla ja eka nolla ikinä hyppyradalta, edistystä! Ei tullut kieltoja ja siihen työntölaaseriin kiinnitin erityistä huomiota, taisipa siitä saarnannut ace-koutsi olla paikallakin ;) Etenkin puomi jäi kyllä harmittamaan, se oli pitkään niin kiva ja nopea treeneissä ennen viikon takaisia möllejä. Keinu oli eilen yllättävän hyvä ja kepit hienot kummallakin radalla, huoletta voin tehdä persjättöjä, valsseja tai jotain muuta päässä sotkematta koiraa. Mutta en taaskaan juossut. Se se on ärsyttävää.

Voittoisa kyytiporukka;
kaikille yksi luva ja Beijolle sitä myöten siirto kolmosiin!

Tänään käväisin katsomassa Poksin kolmosten kisoja ja joo ei, ei me vielä sinne haluta. Silti kisailmoja tulee lähtemään heti ensi viikolla, ristiriitaista.

torstai 2. toukokuuta 2013

Terve!

Heti klinikan auettua vein kontrollinäytteen eikä mennyt montaa minuuttia, kun tohtori Kontu tuli tutkimushuoneesta hymyillen - virtsan ominaispaino oli normaali eikä verta ollut enää lainkaan. Näin ollen Adya julistettiin terveeksi! C-vitamiini ja runsas vesi tekivät tehtävänsä eikä tarvetta millekään jatkotoimenpiteille ole. Vierähtipä suuri kivi sydämeltä, vaikka ihan hirveän isosta asiasta ei ollutkaan kyse.

Olen kuitenkin haudutellut ajatusta raakaruokinnan aloittamisesta, sillä kotikulmilta saa nykyisin monipuolisesti raakapakasteita, eikä niillä siten tarvitsisi täyttää koko pakastinta. Nykyselläänhän Adya on 50/50 ruokinnalla, mutta vähintäänkin pieniä muutoksia olen tekemässä, sillä lihan vaihtelevuus on ollut minimaalista; lähinnä ihmisten sikanautaa. Perussuositus on kai kolmea eri lihaa, joista vähintään yksi punaista. Ainakin lintua ja kalaa pitäisi lisätä ruokalistalle. Sohvin valinta tarjoaa sivujensa mukaan myös ruokintaohjausta, pitänee piipahtaa kyselemässä, jahka palaan kotiin.

Tänään tyttöset pääsivät parin tunnin lenkille Jaamankankaan maastoihin seuranaan Sirius ja Auri. Kiitos jälleen Tarulle seurasta! Shanti pääsi Jaanin kanssa iltasella omalle lenkilleen.

Juostiin suuntaan jos toiseenkin...
Vedettiin yhtä köyttä keppiä ja toki poseerattiin:

Aroona, Adya, hajurako, Auri ja Sirius.
Aappakoira ei näytä yhtään itseltään tässä, ihan hassu olemus.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Erään ahmatin tapaus ja muita kertomuksia

Sunnuntaina agilitymöllien ja maastolenkin jälkeen jätin kaikki kolme koikkeria keskustaan ja kävin kotikotona raivaamassa huonettani remontin tieltä sekä värjäämässä hiukseni. Olin poissa nelisen tuntia, saavuin koirien luo yhdentoista jälkeen ja annoin välittömästi ruuat, Adyalle ensin lihat kippoon ja sen jälkeen nappulasäkin luo. Ja sehän oli revitty! Pussinsulkija oli taidokkaasti poistettu ja säkin reunasta repäisty paloja pois. Kun tarkemmin katsoin, Adya näytti lähinnä kuudetta viikkoa kantavalta nartulta, huhhuh. Tukala yö sillä oli, vaihtoi paikkaa tiheään ja lysähti vaivalloisesti kyljelleen. Varmasti auttoi normaali iltaruoka runsaalla vedellä höystettynä... kiireessä en lainkaan huomannut leventyneitä kylkiä ennen kuin olin antanut ruuan. Aamulla ahmatin olo oli silminnähden parempi, mutta illan 10g turvotettua nappulaa lukuun ottamatta neiti ylensyönyt sai paastota ja olla liikkumatta pikaiset ulkonakäynnit poislukien.

Adyan sulatellessa mega-ateriaansa Aroona ja Shanti lenkkeilivät normaalisti, käytiin Jaanin kanssa Särkivaarassa lähinnä umpimetsässä samoillen. Lenkin jälkeen Aroona jäi Jaanin huomaan ja illalla pakkasin Shantin mukaan agilityyn. Tuurasin Hennaa Jari Lukkarisen ryhmässä, ohjelmassa oli kiva hyppyrata. Shanti oli aluksi perin kummissaan, "kisanomaisella" kierroksella takkusi vähän kaikki, mutta toisella yrityksellä yhteinen sävel löytyi ja lopuksi oltiin tekemässä nollaa, kunnes Shanti alkoi huutaa ja ontua. Tassussa ei näkynyt mitään ja hetken päästä poika käveli normaalisti ja jatkettiin loppuun. Olipa kivaa kerrankin tehdä oikea-aikaisia persjättöjä kun ei tarvinnut huolehtia esteiden ohituksista :-) Hauskaa oli muutenkin, maailma avartuu kun ohjaa erilaista koiraa! Shanti oli miun kanssa hieman hitaampi, mutta irtosi paremmin kuin Adya.

(c) Jari Lukkarinen

Tiistaina Adyakin pääsi jo muiden mukana lenkille, Jaanin kanssa jälleen tutkittiin vieraampia maastoja ja päädyttiin käymään Onttolassa 1,5h lenkki. Aappa juoksi muiden mukana eikä oireillut mitenkään, eiköhän täysi maha ole tällä erää historiaa. Shanti heitti talviturkin, lähti telkkäparia ajamaan vesiteitse!

Adya Onttolan kallioilla
Koska maanantain omat agilitytreenit jäivät kiertymäriskin pois päiväohjelmasta, tehtiin Riikan kanssa koulutusvuoron päätteeksi omat pikkutreenit. Hillitöntä juoksemista, kontakteja ja hieman leijeröintiä. A ja puomi olivat ihan jees, keinu ei. Jauhelihan kanssa tuli ihan reippaasti keinunkin, mutta ei se kyllä nopeaa ole nähnytkään. Noh, olen tyytyväinen, jos kontaktit ovat kisoissa samassa jamassa kuin eilen, sen enempää en vaadi. A:lle ei kestä vedätystä, tuli ohi parikin kertaa ja samoin vedätyksessä yksi rima tippui. Kepit tehtiin pari kertaa umpi- ja avokulmista, superit! Avokulma putkesta kerran ja heti nappiin, jipii! Lopuksi rallateltiin 45cm rimoilla mutkaputki-hyppyrinkiä, yksi rima tippui. Toivottavasti Savikon radoilla ei vielä ole rimat tapissa, niitä on kovin vähän tehty... Loppuun pari takaaleikkausta putkeen, hyvin se tekee kunhan itse ohjaan keskittyen.

Tänään heräsin mattopyykkiin - lattialla oli pissat ja matolla ripulit ja heinäoksennusta. Hauskaa vappupäivää minullekin vaan... syyllinen mihinkään ei ole paljastunut, kaikki vaikuttavat normaaleilta. Aroona ei tehnyt iltapissoja ja aamullakin vain pienet lirut, joten pissan osalta epäilyni kohdistuvat junioriin. Päivällä käytiin jälleen jossain uudessa paikassa samoilemassa Jaanin kanssa ja Adya oli hyvinkin virkeä, jäljitti vaikka mitä ja juoksenteli paljon enemmän mitä viime viikolla. Ihana nähdä sen reipastuvan :)

Huomenna treffataan taas tyttöjen kanssa Taru ja koiraklaani ja kiikuttelen Adyan kontrollinäytteen eläinlääkärille. Vähän hermostuttaa, vaikka mitään huolestuttavaa ei ole ilmennyt.

Samsung-laatua Pärnävaaralta.
Kuvakulma koska Aroona ei pysy paikallaan jos kyykistyy. :-)